Yksinään seisova kyhmyrunkoinen ja käkkärä puu, satunnainen vuohi tasapainoilemassa sen piikein peittelemillä oksilla yrittämässä saada pieniä, tummia lehtiä ja hedelmiä suuhunsa. Tältähän Marokon argan-puu metsät näyttävät. Nämä puut kasvavat villinä vain Marokossa ja muodostavat maiseman, joka sijoittuu rannikkokaupunkien ja Atlas- vuorten välille. Arganpähkinäöljyn erinomaiset ominaisuudet ovat hyvin tunnettuja ja Marokkolaiset naiset ovat käyttäneet sitä ruoanlaitossa ja kosmetiikassa vuosikausia. Zoubida Charroufille, Rabatin yliopiston professorille, arganöljyt hyödyt ovat tärkeitä, mutta vasta toisena arvoasteikolla. „“Argan-puut ovat kuin vihreä verho“, hän sanoo*, „ne ovat viimeinen este meidän ja autiomaan välillä. „Kun puut lähtevät, tulee hiekkaa tilalle.“

Zoubida Charrou on fytokemisti ja on tutkinut argan-puita 80 –luvun puolivälistä lähtien. Se oli aikaa kun kaupungit, myös Marokko, alkoivat kasvaa ja uusia kaupunkikuntia ilmestyi joka puolelle. Tilaa tehdäkseen, argan-puita kaadettiin 600 hehtaaria joka vuosi. Pitkän ajan kuluessa arganpuiden kaato olisi aiheuttanut koko alueen aavikoitumisen. Zoubida Charrouf tiesi, että puut säästyisivät vain, mikäli niiden suojelusta olisi taloudellista hyötyä ja argan-öljy näytti olevan siihen täydellinen ratkaisu. Ihovoiteesta hiustenhoitoon – kosmetiikkateollisuus käyttää arganöljyä monenlaisiin tuotteisiin. Ainut kysymys mietitytti: naiset ovat käyttäneet perinteisiä tapoja puristaa arganöljyä omaan käyttöönsä, pystyisivätkö he tuottamaan suuria määriä laadukasta arganöljyä vientiin?

Yhdessä muutaman vapaaehtoisen kanssa, Zoubida Charrouf alkoi työskentelemään naisryhmässä ja vuonna 1996 he perustivat ensimmäisen arganöljy osuuskunnan. Kansainvälisten lahjoittajien rahan avulla ostettiin pieni mutta uudenaikainen öljypuristin ja tarkkojen pullotussäännösten mukaan öljyjen säilyvyyttä saatiin nostettua kolmesta kuuteen kuukauteen ja aina kahteen vuoteen asti. Tämä sai kansainväliset kosmetiikkayritykset kiinnostumaan ja yhtäkkiä arganöljyllä oli suuri kysyntä. Nykyisin yli kaksi miljoonaa ihmistä työskentelee arganöljyn tuotannossa, kertoo Zoubida Charrouf. Olemassaolevista puista pidetään huolta, uusia taimia istutetaan ja nyt näyttää jo siltä, että „vihreä verho“ ei enää kutistu ja aavikoituminen on saatu pysäytettyä.

Vuonna 2011, yksi arganöljyn naisosuuskunta, Tighanimine, sai Reilun Kaupan –sertifikaatin, kertoo Imane Chafchaouni-Bussy. Hän työskentelee kansalaisjärjestö Ibn Al Baytarissa (jonka puheenjohtaja on Zoubida Charrouf…) ja on ollut perustamassa Tighaniminea alusta saakka. Öljyn valmistus vaatii yhä paljon käsityötä, hän kertoo. Toivon mukaan se tulee pysymäänkin näin, sillä naisille se merkitsee tarpeeksi työtä ja tuloa. Hedelmät (joiden sisällä pähkinät ovat) kypsyvät heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun. Naiset keräävät ja varastoivat ne: käsittelemättömänä hedelmä säilyy kuukausia ja voidaan käsitellä erissä. Naiset poistavat hedelmälihan saadakseen hedelmän sisältämän pähkinän, joka murretaan auki kahta kiveä käyttäen. Lopuksi ytimet lajitellaan, paahdetaan ja puristetaan. Yksi nainen pystyy päivässä halkomaan noin yhteen ydin -kiloon tarvittavan määrän pähkinöitä. Yhden öljylitran valmistukseen tarvitaan noin 2.5 kiloa pähkinän ytimiä.

Perinteisesti vain naiset ovat osallistuneet arganöljyn tuotantoon. Se, että he voivat nykyään tehdä sillä myös rahaa, on parantanut heidän sosiaalista asemaansa merkittävästi. „Alussa vain lesket ja muutama eronnut halusi työskennellä kanssamme“, kertoo Zoubida Charrouf, nykyisin naisia on mukana joka ikäryhmästä. „Suurimmalla osalla naisista ei ole mitään koulutusta, ja tästä syystä tarjoamme kouluopetusta“, kertoo Imane Chafchaouni-Bussy. Tighaniminessa naiset tekevät nyt kirjanpidon ja hoitavat tilausten käsittelyn tietokoneella. Syy miksi vain yksi osuuskunta on Reilun kaupan –sertifioitu on jäljitettävyys. Vain jos puut ovat perheomistuksessa, kuten Tighaniminen tapauksessa, pähkinät voidaan jäljittää puusta pullotettuun öljyyn. Tämä on harvinainen tilanne, sillä monet ryhmät keräävät pähkinät puista, jotka kasvavat valtion mailla. Tighaniminella on yli 60 jäsentä. Usein naiset käyttävät ansaitsemansa rahat lähettämällä lapsensa yläasteelle. Elämästä on tullut hieman helpompaa, Marokon kesässä jääkaappi ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys ja Fair Trade apuraha mahdollistaa vielä pieneen extraan uusista vaatteista perheen televisioon.

Tässä välin Zoubida Charrouf ehtii miettimään tulevaisuutta. Hän ajattelee, että vain arganöjyn tuotantoon keskittyminen on huono idea. Tällähetkellä hän analysoi argan-puiden lähellä kasvavien kasvien mahdollisia lääke-, parannus- ja ravitsemus ominaisuuksia. Ehkäpä naiset tulevaisuudessa keksivät käyttöä muillekin kasveille.

* Source: CNN Interview 2014 http://moroccoonthemove.com/2014/03/10/zoubida-charrouf-story-behind-moroccos-argan-oil-cnns-african-voices/#sthash.QgzbY1HU.dpbs