Miten Sheavoi ja Reilu kauppa auttavat Ghanan naisia suojelemaan lapsiaan aliravitsemukselta.

Bolgatanga on Bolgatanga-piirin pääkaupunki aivan Ghanan pohjoispuolella, lähellä Burkina Fason rajaa. Kaupunki sijaitsee Saharan etelärannassa, joka oli ennen Saharan kauppareitti – kunnes portugalilaiset merimiehet löysivät 1700-luvun alussa uuden, edullisemman kuljetusreitin – ja kaikki, mikä sopii kamelin selkään, voitiin ostaa tai myydä Bolgatangassa.

Nykyään Pohjois-Ghanan ihmiset harjoittavat toimeentulonaan enimmäkseen maataloutta: kasvattavat maissia, durraa, hirssiä, maapähkinöitä sekä joitakin kasviksia, suurin osa omistaa karjaa, lehmän, joitakin lampaita tai vuohia ja muutaman kanan. Sadekausi kestää yleensä toukokuusta syyskuulle, tosin ilmastonmuutoksen myötä alkamisajankohta ei ole enää niin tarkka kuin aikaisemmin. Lokakuun alusta aina seuraavaan toukokuuhun, sademäärä on vähäistä ja joulukuussa viimeisten sadon korjuiden jälkeen, pellot pysyvät paljaina. Munien, maidon ja lihan proteiini täydentävät muuten viljapitoista ruokavaliota. Monien perheiden täytyy silti myydä karja tai kanat voidakseen ostaa välttämättömiä tarvikkeita, kuten paistoöljyä, suolaa ja saippuaa. Erityisesti lasten keskuudessa aliravitsemus on yleistä.

Vuonna 2006 yhteistyökumppanimme, kansalaisjärjestö (NGO), perusti osuuskunnan alueelle. Vuosi myöhemmin aukaistiin käsittelykeskus ja siitä lähtien sheapähkinät ovat olleet tärkeä lisätulo, mikä on muuttanut ihmisten elämää paremmaksi.

Sheapuut kasvavat joka puolella tällä Ghanan alueella, sanoo Michale, yksi NGO:n järjestäjistä. Osuuskunnalla on jo yli 300 jäsentä viidestä eri kylästä – kaikki jäsenet ovat naisia. Useimmat kyläläiset elävät suurissa perheissä: kolme, joskus jopa neljä sukupolvea jakavat asuinalueen.

Päätös metsämaiden käytöstä tehdään yhdessä. Sheapähkinä kausi kestää toukokuun lopusta lokakuulle. Aikaisin aamulla tai illalla, osuuskunnan naiset menevät yhdessä kotitaloutensa muiden naisten kanssa metsään keräämään pudonneet pähkinät.

Varmistamme, että lapset pysyvät kotona, Michael sanoo. Sheapähkinöiden kerääminen on raskasta työtä. Puut on mahdollista saavuttaa vain jalkaisin, joten naiset joutuvat usein kävelemään useita kilometrejä ja kantamaan painavat pähkinät takaisin, joillakin on aasi auttamassa kantamuksissa. Kotona naiset kiehauttaa pähkinät, minkä jälkeen niiden ulkokuori on helpompi poistaa. Kun siemenet ovat kuivuneet, ne pakataan NGO:n toimittamiin säkkeihin, jotka kestävät 85-90kg. Kylän agentti tarkistaa laadun ja järjestää kuljetuksen käsittelykeskukseen. Yhteistyökumppanimme maksavat 140 Ghanan Cediä (n.28€) per säkki. “Maksamme käteisellä säkkejä noutaessa”, Michael sanoo, “naiset tarvitsevat käteistä eivätkä he voi odottaa kauden loppuun saadakseen palkan. Kuorma-autoon mahtuu 60-100 säkkiä ja me järjestämme noudon heti kun riittävä määrä säkkejä on valmiina.”

Käsittelykeskuksessa pähkinät pestään vielä kerran, lajitellaan, paahdetaan ja jauhetaan massaksi. Sitten lisätään vesi ja seosta keitetään kunnes rasva erottuu ja se voidaan kuoria ja suodattaa. Jäähtyessään se jähmettyy raa’aksi, käsittelemättömäksi sheavoiksi. Jopa 60 naista työskentelee käsittelykeskuksessa ja he voivat tehdä kahdeksan tonnia sheavoita päivässä. Tällä hetkellä NGO myy 100 tonnia serftifioitua luomu sheavoita vuodessa. 60-70% myydään Reilun kaupan olosuhteiden alla. Osuuskunta pystyisi tuottamaan paljon enemmän. “Teimme tutkimuksen sheapuiden yleisyydestä tämän alueen metsissä”, Michael sanoo, “tällä hetkellä naiset keräävät noin 30% saatavilla olevista pähkinöistä”. Mutta tähän mennessä sheavoille ei ole enempää kysyntää.

Raha, jonka osuuskunnan naiset saavat sheapähkinöistä, on parantanut perheiden taloudellista tilannetta niin, että heidän ei tarvitse enää myydä karjaa kuivan kauden aikana saadakseen rahaa ruokaan. Ihmiset ovat myös terveempiä, Michael sanoo. Viime vuonna NGO järjesti perusteellisen terveystarkastuksen ja saivat selville, että aliravitsemuksen merkit ovat harvassa.

Naisilla on suuret suunnitelmat: he haluaisivat käyttää Reilun kaupan lisän rakentaakseen uuden koulun, kirjaston – kirjojen puute on yksi syy siihen, että moni aikuinen on lukutaidoton – sekä IT-keskuksen. Mutta rahaa ei ole riittävästi. Tähän mennessä he ovat pystyneet vain pieniin projekteihin: Reilun kaupan raha auttaa maksamaan sairasvakuutusmaksujen palkkiot, mitkä kattavat perusterveydenhoidon. Naiset maksavat lasten koulupuvut: monet lapset tuntevat häpeää ilman koulupukua ja kenkiä. Lapsilla on enemmän energiaa kävellä kouluun ja opiskellä, sillä perheet pystyvät ostamaan ravinteikkaampaa ruokaa.